Hulda rakastaa myös sisustamista, mutta valitettavan usein näkemyksemme siitä, mikä on esteettistä, eivät kohtaa. Minun mielestäni vanun kuuluisi esimerkiksi sijaita tyynyjen ja peittojan sisällä. Hulda on eri mieltä.
Olemme siis viime päivinä käyneet Huldan kanssa kehityskeskustelua aiheesta "Kuka täällä määrää (sisustuksesta ja elämästä yleensä)", ja ilmeisesti dialogimme tuottaa tulosta, sillä pentu marssi tänään pontevasti ennen minua kotiovesta sisään, jähmettyi paikalleen, teki vikkelästi u-käännöksen ja istahti oven ulkopuolelle napittamaan minua suoraan silmiin ja odottamaan, että astuin kynnyksen yli. Eläimeni on luontainen koomikko!
Ja jotta päivityksen kuvitus ei olisi niin ankea, ottakaa tästä Huldan joulukuisia tunnelmia:
Viimeisessä kuvassa tiivistyvät Huldan fiilikset uuden vuoden aattona (ei, Hulda ei ole juonut sinisestä mukista boolia ja sammunut sohvalle). Rakettien pauke ei häirinnyt pentua pätkääkään, ja lenkillä se lähinnä ihmetteli muiden koiruuksien ulinaa ja panikointia. Ehkä Huldasta pitää kouluttaa rauniokoira!
Voi Hulda, siitähän on kasvanut ihan oikea iso koira! Ikävä paljastaa tässä vaiheessa, mutta tuo tavaroiden tuhoaminen ja sisustusinto voi jatkua kausittaisina ainakin...10 vuotiaaksi saakka:D
VastaaPoista(Toi rauniojuttu on muuten oikeesti ihan hauskaa, olisin halunnut treenata sitä Selman kanssa. Väittivät että se on liian pieni eikä pysty oikeasti pelastamaan ketään, korkeintaan juuttuu navastaan kiinni pusikkoon. Että se siitä kannustuksesta.)