Edellisen päivityksen jälkeen tapahtunutta:
Hulda koki tuskien ja allergiakauhujen alkukesän, johon sisältyi mm. silmätulehdus, maailman inhottavinta ja kamalinta allergiarasvaa, kutittavia siitepölyjä, metsässä rymytessä haljennut antura ja sen verran voimakas karvanlähtö, että Hulda näytti taas hetken aikaa aavistuksen kapiselta. Aijoo, ja vesihäntä, joka on ollut Huldan tähänastisen elämän kenties karmivin koettelemus, ja joka oli koiran mielestä aivan varmasti minun vikani. Kuten kaikki muutkin pahat ja epäilyttävät asiat maailmassa.
 |
| Oli kamalaa. Kuva on tosin jo elokuulta, mutta traumat elävät yhä. |
Hulda täytti myös kolme vuotta, ja muuttui jotakuinkin yhdessä yössä Rauhalliseksi ja Vakaaksi Aikuiseksi. Ainakin melkein. Huldan tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että Hulda nukkuu nykyään aiempaakin mieluummin jonkun vieressä tai päällä (yleensä minun) ja osallistuu aiempaa rauhallisemmin, mutta sitäkin intensiivisemmin kaikkeen, mitä ihmiset (eli minä) tekevät.
 |
| Tämän piti olla pöntyskuva. |
Noin muuten Hulda on yhä oma hömelö itsensä, nukkuu yhä kaikki raajat kattoa kohti, jahtaa yhä unissaan mielikuvitusjäniksiä hurjasti muristen, ja pelästyy yhä omia pierujaan. Ja kuumailmapalloja. Kuumailmapallot ovat erityisen epäilyttäviä ja yrittävät varmasti parvekkeen kautta Hulda ruokakupille. Niille pitää tuhahdella tavallistakin paheksuvammalla äänellä.
