Elämänsä ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta Hulda suhtautui ulkona liikkuviin villieläimiin tyynen välinpitämättömästi tai korkeintaan apaattisen kiinnostuneesti. Se siis parhaassa tapauksessa istui alas ja tuijotti viittä kahden metrin päässä ruohoa mussuttavaa rusakkoa vailla minkäänlaisia aikomuksia iskeä kiinni ja nauttia luomuiltapalaa.
![]() |
Sorsalle kävi hieman köpelösti. |
Jostain käsittämättömästä syystä Hulda ei kuitenkaan ole pätkääkään kiinnostunut neljästä kirjavasta kämppiksestään, jotka laulelevat riitasointuisia aarioita sisätiloissa vuorokauden ympäri. Toivon, ettei se missään vaiheessa niistä innostukaan. Ainakaan tieteellistä tarkkailua syvällisemmin.
![]() |
"Mitä noi on miks ne on sisällä miks ne on tossa laatikossa voitko sä päästää ne ulos." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti