Jokunen vuosi sitten kävin erinäisten tahojen kanssa useita viikkoja kestäneen keskustelun aiheesta "miksi labradorinnoutajat näyttävät aina niin surullisilta". Olin (ja olen) itse sitä mieltä, että eivätpähän näytä, mutta olin mielipiteineni keskustelijoiden vähemmistössä.
Huldan on kommentoitu näyttävän kroonisesti surkealta ja traumatisoituneelta, pääasiassa kai siksi, että pennuilla nyt tuppaa ehkä hieman olemaan ylimääräistä nahkaa naamassaan, ja labbisten silmät saattavat ehkä olla jokseenkin ilmeikkäät.
Hulda on oikeasti aika hauska tyyppi. Ja kun sanon "hauska" tarkoitan "älytön riemuidiootti, jolle saa nauraa vatsa kipeänä päivästä toiseen". Huldasta on myös lähes mahdotonta saada kuvaa, jossa se ei näytä idiootilta. Minulla on tästä yksi täyteen kuvattu kahdeksangigainen muistikortti todisteena.
Toisaalta: onneksi labbisten ei kuulukaan näyttää fiksuilta ja filmaattisilta. Onneksi ne saavat olla riemuidiootteja tohottajia, jotka kuvittelevat, että jos varastetun pinkin aamutossun tilalle vie pinkin vinkulelun, kukaan ei huomaa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti