Noviisi

Minulla ei koskaan ole ollut omaa koiraa. Olen tosin sitäkin hanakammin liimautunut koiria omistavien ystävieni ja sukulaisteni seuraan ja kaveerannut heidän eläintensä kanssa. Tiedättehän, vähän kuin sellaiset huolestuttavat lapsettömat naisihmiset, jotka tökkivät muiden ihmisten lapsia ja lässyttävät niille? Sillä erotuksella, että koirat ovat mielestäni huomattavasti jännittävämpiä ja herttaisempia kuin lapset.

Kummitätini otti minut parikymmentä vuotta sitteen maskotikseen koiranäyttelyihin, missä metrilakun syömisen (n. viisi metriä per näyttely) ohessa nökötin yhden tai useamman labbiksen kyljessä kehän laidalla. Vaativa tehtäväni oli kirjata, saivatko kehässä esiintyneet koirat ykkösen vai kakkosen. En tiennyt miksi. Tiesin vain, että se oli hyvin tärkeää.

Kuvien karvaisempi olento on Siri. Se toinen olen minä. Kuvien välillä on kulunut noin kuusi vuotta.

Noin kuukauden kuluttua minulla on koira. Se (ja aion pitää sinnikkäästi kiinni oikeakielisestä tavasta viitata eläimiin persoonapronominilla "se"; ihmiset, jotka hännittelevät eläimiään täysin tosissaan ovat mielestäni hieman huolestuttavia) on aiemmin mainitun kummitätini kasvatti ja hyvin pieni ja hyvin ruttuinen.

Virallisesti en vielä tiedä, mikä kuusihenkisen pesueen saukonpoikasista luokseni muuttaa, mutta minulla on asiasta hyvin vahva mielipide.